Varmasti blogista näkyy, että on vaikeuksia kirjoittaa. Olen aloittanut lukuisia tekstejä ja lopettanut kesken, väsähtänyt. En muutenkaan ole kirjoittanut mitään. Tällä viikolla pitää vielä kirjoittaa yksi pieni teksti opinnoista puuttuvaa palasta varten ja rakentaa puolentoista tunnin esitelmä, jonka pidän viikon kuluttua. Minulla kirjoittaminen edistää kirjoittamista, joten kirjoitan tähänkin jotain. Vaikka kuinka kankeasti.
---------
Joka syksy alkaa päässä kaikenlaisten uusien urien rakentelutyö. Kun ilma tuntuu ja tuoksuu koulun alulta, raksutus käynnistyy. Koululaisena ajattelin, nyt nyt nyt se alkaa ja nyt osaan, nyt teen fiksusti asiat enkä toista viimevuotisia virheitäni. Nyt teen läksyt ajoissa enkä vasta viime minuutilla ennen oppituntia, nyt seuraan tunnilla, nyt luen kokeisiin. Nyt ystävyydet toimivat hyvin ja nyt pidän huolta itsestäni ja elämästäni paremmin. Nyt pidän vaatteet puhtaana, menen ajoissa nukkumaan, ehdin kouluun. Nyt pidän huoneen siistinä, en hukkaa tavaroita. Joka syksy nämä sama toiveikkaat mietteet, joka ainut syksy tähän asti, vähän vain muokattuina elämäntilanteen mukaan. Viime vuodet on myös ollut kovaääninen lannistava olio sisuksissani. Aiemminkin oli sisäinen lannistaja, mutta se enemmänkin tuhahteli ja naureskeli. Tämä nykyinen rähisee, mitä vittua luulet taas saavasi aikaan, törppö. Et ole koskaan saanut mitään aikaiseksi etkä saa tänäkään vuonna, turha kuvitella. Olet lattea, kliseinen paska. Olet liian heikko tekemään mitään järkevää.
---------
Robin Williamsin itsemurha kolahti minuunkin. En ole ennen kokenut kenenkään julkkiksen kuolemaa noin voimakkaasti. He ovat tuntemattomia ihmisiä, mielikuvia, eivät minulle todellisia. Nyt olin tolaltani. Olin näköjään jollain tasolla samastunut Williamsiin. Hänen itsemurhansa kertoo minulle, ettei kukaan ole koskaan turvassa. Vaikka olisi hieno ura, paljon arvostusta, ystäviä, perhe, puoliso, apua käden ulottuvilla ja mitä vielä, sairaus voi kasvaa niin suureksi, että se tappaa.
Tiesin muutenkin, ettei itsen ulkopuolisilla asioilla voi vaikuttaa sisäisen paskapäädepiksen arvostukseen. Se osaa kyllä mitätöidä tai selittää kielteisiksi parhaatkin asiat. Depressio voi kertoa kenelle hyvänsä rakastetullekin ystävälle tai perheenjäsenelle, että tämä tekee kaikille palveluksen, jos tappaa itsensä. Olipa saavutus mikä hyvänsä, se on depression mukaan pelkkää sontaa, joko haitallista tai sitten yhdentekevää. Muiden osoittama arvostus perustuu väärinkäsitykseen, laskelmointiin tai vastaavaan, mitään oikeaa perustetta sille ei ole. Depressio kyllä tietää minkä tahansa asian paremmin kuin yksikään asiantuntija. Depressio voi jopa tietää, ettei sinulla mitään depistä ole, ehei, selittelet vaan heikkouttasi diagnoosisanalla. Lääkärit eivät vain näe totuutta, kun esität niin hyvin.
---------
Hetkellisen järkevyyden kohtauksessa ostin kesäyliopistosta kaksi kurssia, jotka ovat puuttuneet opettajan pätevyydestäni vuodesta 2008. Olisin voinut näinä vuosina suorittaa ne useita kertoja maksutta tavallisen yliopiston puolella (jatko-opiskelijan statukseni takia), mutta en ole tehnyt sitä. Jos suorittaisin ne tulevana lukuvuonna, minulla menisi koko vuosi, koska yksi kurssi tarjotaan syksyllä ja toinen keväällä. Ne olisi luultavasti helppoa unohtaa taas mielen takanurkkaan ja venyttää vanuttaa ikuisesti pätevyyden saamista. Tein todella ison duunin opetusharjoitteluissa ja muissa opettajaopinnoissa, joten on melkoista itsesabotaasia jättää pätevyys hankkimatta. Opettajille on aina tarvetta ja useimmiten työ on järkevää, motivoitua.
Tenttiin pitää lukea, jotta tiistain suoritus tuntuu tarpeeksi miellyttävältä. En varmaankaan voi olla menemättä läpi tuosta tentistä, koska se käsittelee perustasolla tieteellistä tutkimusta, mutta inhoan sitä tunnetta, että säveltelen jotain paperille. Eikä noiden tiedeasioiden kertaaminen ole koskaan (minulle) pahaksi.
Minulla on vain yhteen aineeseen opettajanpätevyys ja toistuvasti mietin, pitäisikö napsia jotain muitakin palikoita. Äidinkieli olisi läheisin, mutta sepä edellyttäisi aineopintoja sekä suomesta että kirjallisuudesta. Aiemmin luulin, että minulla oli molemmista appro, mutta suomen approni olikin ihan vääränlainen eikä kelpaa. Olisin toki nuokin opintopalikat ehtinyt hankkia näinä tahmeuden vuosina moneen kertaan. Kaikenlaista olisi ihminen voinut tehdä, jos olisi voinut.
---------
Haluaisin kirjoittaa blogiin ainakin siitä, miten sisään pakkautuu tavaraa ja haluaisin saada sitä ulos jossain muodossa, esim. tekstinä. Sitten pitää purkaa tuota kliseisyysvyyhteä, koska se vaivaa minua todella. Ei saisi olla ihmisklisee ja siksi pitää mieluummin olla tekemättä mitään. Haluan myös kirjoittaa lääkkeistä, jotka ovat tällä erää hyvä asia. Muustakin haluan kirjoittaa, kirjoittamisestakin. Haluan kirjoittaa. Mietin mahdollisia aamusivuja tai kävelemällä kirjoittamista (sanelimen kanssa). Olen huippunopea sanelusta naputtelija, joten se voisi toimia hyvin. Tällään nämä tähän, etten unohda.
