Yksinäisyys ja yksin jääminen

Olen sairastanut melko ilkeää flunssaa yli viikon. Jokapäiväinen väsymys, vuolaana vuotava nenä, päänsärky ja lihassäryt, hengitysvaikeudet ja vastaavat eristävät tehokkaasti. Olen tehnyt pari pientä reissua ulkomaailmaan, kirjastoon ja terapiaan, mutta muuten lojunut kotona. Jostain syystä en saa katsotuksi televisiota kuin iltaisin. Lepään kirjan tai iPadin kanssa. Etenkin pädin kannattelu tuottaa valmiiksi jäykkiin niska-hartiaseudun lihaksiin julmettuja kipuja, tai niin olen itsekseni diagnosoinut. Kirjan kanssa pystyy vaihtelemaan asentoja vilkkaammin.

Yksinäisyys alkaa muuttua mieltä vaivaavaksi yksin jäämisen tunteeksi. Sen myötä tulee välillä paskoja ajatuksia muista ihmisistä. Sisälläni asuu kaiken muun porukan lisäksi ihmisvihaaja, joka tavallisesti on melko hissuksiin ainakin yksilöiden kohdalla (ihmiset joukkoina ovatkin usein vihattavan törkeitä ja tuhoavia teoissaan), mutta pitkittyneen yksinäisyyden kohdalla alkaa heistäkin äännellä. Sehän puolestaan lisää eristymistä entistestään. Jännittävä moninkertainen inhokierre tulee sitten, kun itsevihaajan ääni syyttelee minua vielä ihmisvihaajankin tökeryyksistä.

Aina sisäisen misantroopin mellastaessa olen erityisen varovainen siinä, mitä sanon. Minulla on varsin terävä kieli, vaikken sitä leuhotakaan (kai). Ihmisyksilöt eivät ole vastuussa minun sisäisistä tunteistani eivätkä ole ansainneet vihanpurkauksia. Valitettavasti joskus olen ottanut alkoholia näissä vaiheissa eikä siitä ole seurannut mitään hyvää. Ihmiset eivät yleensä odota (nykyään) minulta (kohtuutonta) negatiivisuutta, joten kielteiset puheeni saattavat satuttaa enemmän kuin niiden hahmojen, joilta on totuttu kaikenlaiseen piikkiin ja petkeleeseen. Lisäksi jotkut haluavat ajatella noista typerehtimisistä, että siinä tosiluonteeni paljastuu, teeskentelen vain välittäväni muista. Sellaisten tapausten jälkeen en halua tavata ketään enää n. koskaan, mutta onneksi on niitä, jotka tekevät aloitteita, etten sentään lopullisesti hautaudu omiin oloihini.

Olen enimmäkseen ihmisrakas yksilötasolla. Kaikki me olemme epätäydellisiä, repsotamme jostain kohdasta, olemme välillä tolaltamme, toimimme tökerösti, mokailemme jne. Miksi keskittyä siihen, kun suunnilleen kaikissa kohtaamissani ihmisissä on asioita, joita kunnioitan ja arvostan ja joista ilahdun, liikutun, valaistun jne.? Sitten on niitä, jotka tunnen läheisiksi ja erityisen arvokkaiksi. Haluaisin, että kaikki voisivat hyvin, haluaisin myös tehdä töitä sen eteen. Mutta olen kipeä ja toipilas, joten en voi heti paikalla tehdä kaikkia niitä supertekoja, joita haluaisin. Terävää kieltä voin käyttää sortavia rakenteita vastaan, jos pelkään, että se muuten ruostuu.

---
Hyviä asioita on syytä listata.

Alkoholinkäyttö on nyt ollut pitkälti sellaista kuin olen toivonutkin. En juo kerralla kovin paljon ja saan enimmäkseen pidettyä käyttökerrat järkevissä määrissä. Kun puoliso oli työmatkalla, himoitsin joka ilta viinilasillista lasten vihdoin mentyä yöpuulle ja otinkin sellaisen. Kun flunssa alkoi riivata, aloin jälleen himoita viiniä. Punaviinihän on tunnettu yleislääke. Mutta minun ei kannata käyttää sitä paljon, koska se heikentää uniani ja pahentaa depistä.

Olen saanut hoidettua melko ison kasan lasten papereita järjestykseen. Vaikeavammainen teini sai 2,5 kuukauden odottelun jälkeen vammaisen hoitotukipäätöksen (sellaisen kuin oli odotettavissa eikä alempaa) ja terapiapäätös on aivan kohta tulossa. Sain varatuksi nuoremmalle ajan neuropsykiatrisen tiimin neuvotteluun. Muutenkin listallani on ollut tärkeitä ja isonpuoleisia järjestelyasioita, jotka olen saanut hoidetuksi. Nyt pitää vielä tehdä oma terapian jatkoanomus Kelaan, mutta kolmannen vuoden pitäisi olla helppo homma.

Omenasouvi odottaa tekijäänsä, kunhan nenä lakkaa vuotamasta. Saamme taas vaaleanpunaista sosetta ystävän omenapuun punaisista tuotteista.

Toisen tentin tulokset eivät ole vielä tulleet, mutta vaikuttaa siltä, että sain suoritetuksi vuosikausia roikkuneet kurssit. Kohta voin pyytää laitokselta opettajanpaperit ja heilutella niitä ylpeänä.

Hyvä ja huono asia on se, että päätin kokeilla gluteenillista ruokavaliota vuoden tauon jälkeen. Hyvää on tieteellinen mielenkiinto ja toteutuksen päättäväisyys. Huonoa on se, että ruoansulatuselimistö on kipeä monin tavoin. Huonoa on sekin, etten kuitenkaan uskalla mennä gastroskopiaan eli edes soittaa lääkärille. Menen omalla kustannuksella (19 €) tsekkauttamaan verinäytteestä keliakiavasta-aineet. Ja sen jälkeen palaan nopsaan gluteenittomalle, koska ero voinnissa on ratkaisevan suuri.