Mitä nyt taas?

Paha mielialanotkahdus meneillään. Olen todella väsynyt koko ajan, paitsi ehkä kello 00:05-00:35 ja minua syö isolla kidalla se, etten jaksa tehdä mitään järkevää. Olen täysin jumittunut kotiin enkä pysty menemään oikein minnekään täältä. Tunnen itseni huonoksi ja typeräksi eikä siksi ole järkeäkään mennä ihmisten ilmoille tapaamaan ketään. Häpeän itseäni. En saa kerättyä itseäni, vaikka tiedän, että suhteellisuudentajulle tekee hyvää nähdä tuttuja. He ovat vähintään kohteliaita ja usein myös ystävällisiä ja herttaisia, parhaimmillaan antoisia ja innostavia.

Mikään ruoka ei tunnu kiinnostavalta enkä jaksa valmistaa ruokia, vaikka normaalisti pidän ruoanlaitosta, erilaisten värien, struktuurien ja makujen yhdistelystä ja olen jonkinasteinen herkuttelija. Nyt tuo tuntuu hyvin kaukaiselta. Edes terveellisyys ei herätä mitään intoa, vaikka tavallisesti havittelen ihan mielelläni hyvinvointia täysipainoisella ruokavaliolla. Jollain tapaa pitää saada liikkuminen käynnistettyä, mutta hyötyliikuntaakaan ei tule, jos en mene kotoa mihinkään. Jos liikun, ruokahalu paranee, uni paranee ja energiaa tulee melko pian lisää. Liikkumisesta saa myös välitöntä mielihyvää.

Puolisolla alkoivat työt tänään ja lähipäivinä lapset menevät kouluihinsa. Jo keskiviikkona saan viettää omaa aikaa päivällä. Huomenna onneksi tapaan kallonkutistajaa. Sillä aikaa kuopus saa viettää aikaa kirjastossa.

Olen pettynyt itseeni ja kesän suoritukseeni ja depressioni kertoo, ettei mistään koskaan tulekaan mitään. Tämähän on nähty jo monta kertaa, mutta jotenkin se ei helpota oloa. Hieman kuitenkin, tämäkin mataluus loppuu vielä joskus, ehkä piankin.