Whodunnit toimii fiktiossa

Lasten kanssa on taas ollut paljon hyviä hetkiä, todellista yhteistoimintaa ja kontaktia. Olemme jutelleet paljon, myös hankalia asioita. Kuitenkin pelkään huomista. Kuopus on nyt yökylässä eikä siellä välttämättä nukuta kovin paljon. Hän palaa huomenna kotiin väsyneenä. Puoliso on poissa huomisen. En ole ollut kovin ilahtunut asiasta ja sain kuulla, että syyllistän. Mietin, perustaako hän syyllistämistulkintansa omaan reagointiinsa. Minun reagointiini se ei perustu. En mitenkään hehkuta tai dramatisoi asiaa tai jankuta tms., en vain jaksa teeskennellä, että tilanne on hyvä. Ehkä olisi eri asia, jos ajattelisin hänen reissunsa peruuntuvan tai menevän pilalle sen takia, että minusta on raskasta ja ikävää jäädä jälleen yksin lasten kanssa. En tiedä.

Itselläni on käynnissä matala vaihe. Haudon muuttoa kauas pois, haudon avioeroa, tuskittelen yleisesti kaiken paskuutta. Toivottavasti kohta helpottaa. Yritän rauhoittua ja keskittyä konkreettisiin ja yksinkertaisiin asioihin. En vain pysty oikein nukkumaan eikä mikään ruoka tunnu houkuttelevalta. Paitsi pensasmustikat, joita onneksi puoliso osti kaappiin (tietämättä tästä preferenssistä - en tiennyt siitä itsekään). Olisi myös liuta opiskeluun liittyviä tehtäviä, niistä isommista töistä puhumattakaan. Olisi kaikkea, paitsi jaksamista.

Olen välillä katkera tästä sairaudesta, joka on kroonistunut. Krooninen ei välttämättä tarkoita pysyvää tai lopullista tilaa, vaan pitkittynyttä. Näin kertoo sisäinen lääketieteen sanakirjani. Sairauteni puolestaan sanoo notkahduskohdassa, että näin on aina ollut, on nyt ja on aina oleva eikä helpotusta ole olemassa. En koskaan pysty enkä pystynyt tekemään mitään todella haluamiani asioita, tähänastiset tekemiseni ovat olleet pelkkiä illuusioita. Ajatus tuntuu niin todelta, että depression ulkopuolisen maailman faktat kalpenevat sen rinnalla.

----------
Olen muuten todella väsynyt siihen, että ongelman tullen ensisijaisesti etsitään syyllisiä. Minusta se on energianhaaskuuta ja hidastelua. Ongelmaan etsitään ensisijaisesti ratkaisua! Ratkaisemisen jälkeen on aikaa miettiä syitä ja tarvittaessa syyllisiä. Syyt yleensä kannattaa hahmottaa, jos haluaa ehkäistä ongelman syntymisen jatkossa. Syyllisiä useimmiten ei edes ole olemassa arkisissa sekalaisissa ongelmissa, vaan kyse on elämän itsensä tavasta viskoa syyttömiä kappaleita siten, että ne törmäilevät toisiinsa. Elämä on syyllinen!