Mullon niin mieletön väsymys, en edes nukkua jaksa. Piti soittaa tänään omalääkärille, jos vaikka saisi ajan. Tsekkaisi kilpirauhasarvot, tsekkaisi diabeteksen. Tämä väsymys ei näköjään reagoi lääkkeen nostoon, mutta makeasta se pitää. Kun väsyttää, ei jaksa soittaa omalääkärille, vaikka pitäisi ottaa hänen avullaan selvää, voisiko väsymykselle tehdä jotain.
Jaksoin kuitenkin mennä esikoisen kouluun palaveriin, jossa käsittelimme henkilökohtaista opetuksen järjestämistä koskevaa suunnitelmaa (HOJKS vaan erityispedan jargonilla). Olin vain 2 minuuttia myöhässä, mikä johtui siitä, etten löytänyt lompakkoani. Huoh. Kehuimme siellä jälkikasvua ja puhuimme konkreettisia siitä, mitä teinin kannattaisi erityisesti opiskella ja mitä mukavaa sitten, jos vielä jää aikaa. Meillä on melkein aina ollut pätevät HOJKSit, joista jää hyvä mieli, kun koulussa teinistäni välitetään ja häntä jeesataan kehittymään.
Nyt pitäisi mahdollisimman pian soittaa aikaa konsultoivalta puheterapeutilta ja mahdollisesti neurologiltakin (katsoo nyt). Ajan saa tavallisesti kolmen kuukauden päähän. Haluaisin, että pojalla jatketaan puheterapiaa yksilöterapiana, koska hän edistyy koko ajan, ja työtä on vielä paljon tehtävänä niin kommunikaatiokeinojen kuin puheen ja äänteidenkin saralla. Mutta Kela suhtautuu nihkeämmin yli 16-vuotiaiden puheterapiaan kuin alle, koska 16-vuotiashan on jo kypsä eläkkeelle tjsp (vttu).
Soitan mahdollisimman pian omalääkärille ja kehitysvammapolille. Ehdin soittaa heti huomenna aamupäivällä. Soitan. Soitan ainakin sinne polille, jos en omaa asiaani jaksa viedä eteenpäin. Mutta hei ystävä, soita nyt itsellesikin lääkäriaikaa, kun on vain tämä yksi terveys. Aika monta viikkoa on jo omalääkärihaun tulos ollut yhdessä selaimen täpässä odottamassa, että tarttuisin puhelimeen. Huomenna on hyvä päivä sellaiselle, vaikka olisi sitten itse mañana. Vähemmän energiaa kuluu ihmiseltä, kun hoitaa asiat melko nopeasti pois mielen päältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti