Nukkumaanmenon vaikeus

Pari viime yötä on mennyt huonoissa merkeissä. Sain kovan flunssan. Illalla nukkumaan mennessäni olen rakentanut tyynyistä korotusta, jotta nenä ei olisi tukossa. Silti en tahdo saada unta, kun tuntuu, että tukehdun. On myös lihaskipuja ja muuta flunssakiusaa. Olen koko päivän ollut lohduttoman väsynyt.

Kotona on taas kummallinen tunnelma, kun puoliso suuttui kuopukseen ja hermostui minulle, koska panin eskaloituvalle tilanteelle stopin. Itse olen kiitollinen, jos joku tulee ja ottaa tilanteen haltuunsa silloin, kun itse alan mennä järkevän aikuisen rajan yli. Tämä johtuu siitä, että tunnistan rajan yli menemisen, myönnän virheeni ja toivon kaikkien, etenkin lasten puolesta, että minut silloin keskeytetään. Mieluummin otan kolauksen ylpeyteeni kuin omantunnontuskat ja muut ikävät seuraamukset, joita typerehtiminen tuottaa.

Alan olla totaalisen kyllästynyt tähän jatkuvaan epäreiluun murjotukseen ja pelleilyyn (jona se minulle valitettavasti näyttäytyy). Alkaa myös mietityttää, onko minulla mitään kuntoutumisen mahdollisuuksia, jos puolisolta tulee näin tiuhaan vistottavaa käytöstä. Ainakaan siinä tapauksessa ei ole, mikäli hän ei hahmota toimivansa väärin. Ilman ongelman havaitsemista (tai sen olemassaolon myöntämistä) on paha toivoa ongelman korjaamista. Milloinkahan tämä alkoi? Jossain vaiheessa oli parempi tilanne, nyt tuntuu olevan perseilyä yhtenään.

Heti, kun pari yötä menee vaikeissa merkeissä, pahenee kammo nukkumaanmenoa kohtaan. Niinpä vain notkun sohvalla, vaikka väsyttää. Lihaksia särkee ja keuhkoja korventaa kummasti sieltä täältä, mutta henki kulkee vähän paremmin, kun otin Duactia. En siis varmaankaan tuntisi tukehtumista joka hengityksellä, vaan voisin kipulääkkeen ja tyynyjen avulla nukkua ihan hyvin.

Hyvin valaistuu se, mistä nukkumaanmenon vaikeus johtuu. Pelko pitää minut sinnittelemässä valveilla, vaikka jokainen järkevä ääni sisälläni yrittää taivutella siirtymään yöpuulle. Pelkään sitä kärsimystä, joka kohtaa valveilla kieriskelevän, unta epätoivoisesti havittelevan ihmisen. Haluan oman sängyn ja oman huoneen, jossa voin lueskella ennen nukahtamista. Oman elämän.

Sitä vartoillessani otan ne lääkkeet ja käyn nukkumaan, että olen sitten valmis ja virkeä, kun aika koittaa.