Mistä puhun, kun puhun ystävistä tai tutuista ihmisistä? Puhun täällä kahden ihmisen suhteesta, jossa minä itse olen mukana. Toivottavasti tämä tulee ymmärretyksi, koska inhottaa ajatus, että täällä passiivis-aggressiivisesti haukkuisin ihmisiä siksi, että he eivät ole yhteensopivia kanssani. Minulla ei ole objektiivista totuutta muista ja vain harvoin voin sanoa jostakusta varmuudella, että onpa myrkyllinen, jos olen sivusta seurannut myrkyllistä käytöstä tarpeeksi usein ja uskottavasti. Se myrkyllinenkin voi toisessa kontekstissa olla ties kuinka hieno tyyppi, en vain ole todistamassa sitä. Ihmiset nostavat toisistaan erilaisia asioita esiin.
Olen itse ollut kehno ystävä. Pidän huonosti yhteyttä ja saatan unohtua jonnekin pitkiksi ajoiksi. Usein en jaksa olla sosiaalinen. Vaikka kuinka nautin kanssakäymisestä ihmisen kanssa, välillä pitää mennä minimikontakteilla. Joskus olen väkisin yrittänyt vääntäytyä ihmisten ilmoille, koska ajattelen, että niin pitää tehdä. Sitten tuntuu vaikealta enkä pysty oikein keskittymään mihinkään, kun oma huono olo vie huomion. Nyt osaan jäädä kotiin enkä enää valehtele syistä. Tilanteen mukaan selitän taustoja tai sanon vain, etten pysty, pääse tai jaksa. Jos on vain vähäinen väsy, pystyn keskittymään muihin ihmisiin enkä takerru liikaa omaan vointiini. Sellainen ehkä väsyttää lisää, mutta yleensä on väsymyksen arvoista ja enemmän.
Olen tulossa paremmaksi ystäväksi! Tuntuu, että olen menneenäkin talvena oppinut taas paljon itsestäni suhteessa muihin ja osaan viedä oppejani myös käytäntöön. Mistään ruudinkeksinnästä ei ole kyse. Tärkeää on sanojen käyttäminen rakentavasti ja rehellisesti, omien ja toisen rajojen kunnioittaminen, luottamus ja luottamuksen arvoisena oleminen. Ja hassuttelu. Hassuttelu on tärkeää.
Nuorena en pitänyt luottamusta relevanttina asiana ihmissuhteissa, koska en kuitenkaan oikein pystynyt luottamaan muuhun tai muihin kuin itseeni. Muistan hyvin, kun 24-vuotiaana eräällä kielikurssilla kävi ilmi, että olin ainoa koko 30 hengen ryhmässä, jolle luottamus ei ollut ystävän ominaisuuksien Top-3:ssa. Sitten tapahtui aikuiselämä-niminen rankanpuoleinen asia.
(Tämän kappaleen otsikko sanotaan hyvin pahaenteisellä äänellä Jäinen horisontti -nimisessä 80-luvun kotimaisessa sarjassa, jossa näyttelivät ainakin Eeva Eloranta ja Tom Wentzel. Siinä puhuttiin paljon pahaenteisellä äänellä. "Kiitos"muisti 2013, kun pidät saatavilla näitä tärkeitä asioita ja laitat erinäisetkin määräpäivät ja palaverit piilopettiin.)
No tervehdys!
VastaaPoistaBongasin sut Kummituksen blogista ja päätin tulla katsomaan mitä täältä löytyy. Kyllä, nimimerkki tuntui kiinnostavan johdattelevalta ja tässä sitä nyt ollaan, luin noita sun tekstejäsi ja hyviä huomioita olet tehnyt, joten tuumasin että laitan sun blogisi tuonne Luostarin seinälle ja mainostan sua huomisen tekstin alussa niin muut osaavat tulla tänne. Meillä Luostarissa on näetsen samoista asioista kärsiviä ihmisiä joten turha näitä on yksin pohtia kun siihen hommaan on kavereitakin JOTKA OIKEASTI YMMÄRTÄVÄT. Tuo ei ollut tarkoitettu huutamiseksi vaan kursivoiduksi ja tahdoin sanoa ettei Luostarissa ylenkatsota vaan siellä porukka tajuaa mistä puhut.
Voimia ja palan astialle viimeistään huomenna.
Tervehdys!
VastaaPoistaLöysin tuon Pepponen (Luostarista) kautta tänne. Luin tekstejäsi jonkun matkaa ja totesin, että on meitä paljon, masentuneita siis. Olen masennuksen takia puolitoista vuotta sitten työkyvyttömyyseläkkeelle jäänyt ja monenmoista masennusvaihetta kokenut. Kävin kolmen vuoden terapian ja lääkkeet olen kokeillut. Yritän pysyä pinnalla ja hetkittäin jopa uida elämässä eteenpäin.
Hei, kiitos näistä kommenteista! Nämä eivät jostain syystä ole päätyneet sähköpostiini (vaikka pitäisi), mutta onneksi tulin tänne kurkkimaan. Blogitaukoni on nyt loppunut, joten on arvokasta löytää täältä ihmisiä! Huomenna haluan vastavierailulle!
VastaaPoista