Valkoinen kohina

Kuvailin terapeutille, että toimintakyvyn katoaminen on kuin valkoista kohinaa. Olen aikeissa aloittaa jonkin tehtävän, johon minulla on halu ja tahto, välineet ja tarvittavat taidot sekä tiedot. Sitten - - - - - - - - - - jotain tapahtuu ja pääni on tyhjentynyt kaikesta enkä voi tarttua enää tehtävään. Joskus kohina alkaa kesken työn. Lamaannun tai teen äkkiä jotain sijaistoimintoa päästäkseni tyhjyyden sattumanvaraisesta, kaoottisesta suhinasta.

Ihan kuin radion säädin liukuisi pois kanavalta. Kanavien väliltä tulee valkoista kohinaa vastaanottimeen, mitä nyt välillä jotkin satunnaiset lähitaajuuksilla lähettävät kanavat saattavat kuulua satunnaisina häiriöinä. Sitten äkkiä väännän säädintä kanavalle, mihin tahansa kanavalle, päästäkseni tuosta kohinasta pois.

Jos muistini puhuu totta, tuo kohina on ollut aina vaanimassa. Samoin se, että toimintakyky lamaantuu ja hyppään johonkin muuhun äkkiä, että pystyn tekemään edes jotain. Lapsena tartuin nopeasti kirjaan. Kirjaa pystyin lukemaan aina, missä tahansa, milloin tahansa. Muut luulivat, että kirjojen lukemisen takia en tehnyt asioita, että valitsin aina kirjan ylitse muiden asioiden. Tein usein niinkin, mutta toimintakyvyttömyys ei ollut valittua, silloin kirjaan tarttuminen tuli kyvyn menetyksen jälkeen.

Tätä asiaa on ollut lähes mahdotonta tarkastella, koska oli niin sietämättömän hävettävää olla epäluotettava ja risa tällä tavalla. Parin päivän punnerrusten jälkeen häpeä on vihdoin alkanut sulaa pois ja pystyn katsomaan, mitä siellä alla on. Se mielikuva, että kävelen ohuella lankulla vellovan kaaoksen yläpuolella ja milloin tahansa jalka saattaa lipsahtaa, on myös kulkenut kanssani niin pitkään kuin muistan. Uskon, että se liittyy olennaisesti toimintakyvyttömyyden taustoihin. Jospa tästä pääsisi johonkin.

Pika-apua tulee siitä, että vähentää yhtäaikaisten ärsykkeiden määrää tai ainakin sulkee sähköpostit, Facebookin ja muut koko ajan itsestään ilmoittelevat sovellukset. Liikunta ja nukkuminen auttavat. Jos saan pääni suostumaan siihen, että harjoitan liikuntaa ja nukkumista eikä mene heti pois kanavalta, kun tahtoni ja haluni ohjaavat kehoa niiden pariin. Vituttaa olla näin vaikea ja esteiden irrationaalisuus ärsyttää. Miksei vain voisi tehdä asioita? Yli 40 vuoden vitutus ja ärsyyntyminen ei ole tuonut parannusta tilanteeseen, joten on syytä etsiä muita lähestymistapoja.