Oletteko kuulleet otsikon teemapäivästä? Itse en olisi, jos toveri ei olisi lähettänyt linkkiä. Teemapäiviä on nykyään niin paljon, että ne syövät toisiltaan tilaa, mutta hoksatessani vietän useita niistä. Ne parhaimmillaan tarjoavat tilaisuuden perehtyä hieman paremmin käsillä olevaan asiaan. Koko ajan ei kuitenkaan jaksa kaikkea ahtaa päähänsä.
Olen viettänyt päivääni käymällä terapiassa, kirjastossa, kävelyllä ja lounaalla lomailevan puolison kanssa. Pelailin hiukan jotain peliä, vastasin lasten tarpeisiin. Esikoinen teki itsenäisesti kotiläksynsä ja kuopus meni melko iisisti nukkumaan. Milla Magia on hänen suosikkinsa, joten luimme pari valikoitua sarjakuvakertomusta. Nyt olen katsellut kuulokkeet päässä erilaisia Sherlockiin liittyviä videoita Tuubista, koska en jaksa keskittyä mihinkään isompaan. Lainasin tosin pari mukavaa dekkaria ja voisin siirtyä yöpuulle, jos vain jaksaisin nostaa peffani penkistä. Olisi ollut ns. oikeitakin tehtäviä listalla, mutta mennään tällä tänään. Sainhan eilen listaltani ruksituksi peräti viisi kohtaa ja olen siitä iloinen.
Pystyin kuuntelemaan Fiona Applea kuulokkeissani, kun kävelin kaupungilla. Aika vähän tällä erää olen pystynyt kuuntelemaan muuta kuin laps/nuoruudesta tuttua musiikkia, joten tällaiset ovat aina erikseen mainittavia asioita. Musiikki korvilla - jos vain löytyy jotain siedettävää ääntä - on huomattavasti vähemmän stressaavaa kulkea ihmisten joukossa kuin ilman. Nyt ei ole ollut aurinkolasi-ilmoja, joten suojaus on siirrettävä toisiin aistimiin. Kuuntelin myös Genesiksen Lamb Lies Down on Broadwayta, koska se on depressiivisen musiikin kauneimpia helmiä. Ehkä muut eivät koe sitä depressiiviseksi, mutta minua se rauhoittaa mielenkiintoisella tavalla, kun se asettuu hyvin tunnetaajuuksille. Olen tosin pitänyt siitä myös silloin, kun tämä sairaus ei ole runnellut tähän malliin.
Sain melkoisen pahoinvointikohtauksen kirjastossa, pyörrytti ja väänsi vatsasta. Kävellessä se hissuksiin helpottui. Kotiuduttuani kääriydyin vilttiin ja palelin pari tuntia. En tiedä, onko tällainen normaalia. Depressio jossain määrin voimistaa huonoja oloja, kipuja ja vastaavia, joten on vaikeaa tietää.
En ole edelleenkään jaksanut soittaa omalääkärille, en hammaslääkärille. Kiusallinen takahammas, joka vietti vuoden hiljaiseloa, on nyt haljennut. Ja lääkärille oli jotain asiaa, jos vain muistan, mitä. Hiuksetkin pitäisi leikkauttaa. Ja ja ja sitten marssivat päähän kaikki ne maailman asiat, jotka minun pitää hoitaa tai olisi pitänyt jo aikapäiviä sitten saada pakettiin ja alkaa pyörryttää ja heikottaa ja masentaa ja tuntua paljaalta totuudelta, että olen aivan kelvoton. SEIS! Pysäyttäkää vyörytys, niin saan tehdyksi yhden asian kerrallaan! Muuten lamaannun silkan massan ja mahdottomuuden alle.
Nyt on miellyttävää olla ilman alkoholia. Nautin puolikkaan punaviinipullon sekä perjantaina että lauantaina ja molempina aamuina huomasin selvän eron alkoholittomiin öihin, vaikka humalatilaa noilla määrillä ja pitkillä nauttimisajoilla ei tullut ja suurin osa ehti palaa ennen yöpuulle siirtymistä. Lauantaina en olisi muuten ottanut, mutta hankalan illan päälle kaipasin hemmottelua. Ja minä kun olen luvannut itselleni, etten ota alkoholia pahaan mieleen. Ehkä muistan ensi kerralla.
Häpeä viiltää päivittäin. Tekee mieli muuttaa Kanadaan, Uuteen-Seelantiin, johonkin. Vaikka tiedän, ettei ole puhdasta pöytää, miltä aloittaa, kun itse kulkee kuitenkin aina mukana, minne meneekin. Välillä tunnen, että olen ollut tässä kaupungissa liian kauan. Kaikenikäiset muistot ovat imeytyneet talojen seiniin, puistoihin, pysäkkeihin, sisätiloihin. Joissakin kohdissa on monta kerrosta muistikuvia. Nyt, kun depressio kertoo minulle nolouden ja epäonnistumisen historiaa, ympäristö muistuttaa koko ajan kaikista menneisyyden virheistä ja surkeuksista. Kuulokkeet ja siellä hyvä musiikki auttavat. Joko musiikki kiinnittää huomion pois depression tarinoista tai tarjoaa soundtrackin ja muuttaa kaiken elokuvakerronnaksi. Sisäisissä elokuvissa voi olla vaikka kuinka sietämättömän kiusallisia asioita, jos itse saan olla käsikirjoittaja, ohjaaja ja kuvaaja. Eihän minun niitä tarvitse leikata eikä katsella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti