Ostin nyt kolmen kuukauden annoksen Valdoxania yhden kuukauden kokeilun päälle. Sitä ennen piti tietysti miettiä, auttaako se, mikä on muuttunut vai onko mikään. 80 euroa on summa, jota harvempi työtön haluaa puhtaasti lahjoittaa lääkebisnekselle.
Jos suostun ottamaan lääkkeen noin klo 23 vuoteessa, unirytmini todennäköisesti pysyy hyvänä. Mikään aukoton keino se ei ole eikä nukuta minua voimakkaasti, mutta auttaa jonkin verran ja tuottaa miellyttävää väsymyksen tunnetta. Mielialani on kohentunut selvästi kuukauden aikana. Vaikka puolisoperäinen konflikti tuotti pudotuksen ja heitti stressikäyrät punaiselle, kokonaisuudessaan tilanne on uskoakseni kohentunut enemmän kuin valon lisääntyminen edellyttäisi.
SSRI-lääkkeiden käyttöön on itselläni liittynyt holtittomuus alkoholinkäytössä, mutta sellaista ei nyt ole näkynyt. Punaviiniä ja sen tuottamaa helppoa pikarentoutumista tekee edelleen toisinaan mieli, mutta voimakasta humalaa ei lainkaan. Olen päätymässä siihen, että kerran viikossa voisin siemaista puolikkaan punkun, jos olen hyvällä mielellä, mutta jos siitä tulee jälkiseuraamuksia pudonneen mielialan muodossa, se ei ole sen arvoista. Yritän sitten raaputtaa ihmiskokeiden seuraamukset muistiini, etten tekisi huonoja valintoja. Kokemuksesta tiedän, että täyskiellot aiheuttavat kapinaa, paitsi jos niille on hyvin selvä ja yksiselitteinen syy.
Olen kelaillut, miten paljon olen vuodesta toiseen suunnitellut elämää sen perusteella, että saatan olla humalassa tai krapulassa. Se tuntuu nyt tunkkaiselta ja penseältä. Alkoholi on ollut ikään kuin luonnonvoima, joka pitää aina ottaa huomioon. Aiemmin en olisi voinut sopia terapiaa tiistaiaamupäiväksi, koska maanantain musavisan jälkeen olisin mahdollisesti krapulassa tai saattaisin haista vanhalta viinalta ja ainakin olisin väsynyt. Nyt otan ilon irti, mutta lähden ajoissa kotiin musavisasta, jos osallistun siihen. Saan nauttia yhdessäolosta, mutta olen suhteellisen virkeä aamulla eikä ainutkertainen elämäni valu krapulan pohjattomaan kupuun. Sekalaisen kännisekoilun välttäminen on myös erittäin kova sana.
Unirytmini on ollut torstaista lähtien poskellaan. Torstaina olin yksin vastuussa lapsista ja aamulla oli lisäksi lähtö luennoimaan, joten en oikein saanut nukutuksi. Perjantain reissu ja ystävien tapaaminen oli myös niin stimuloivaa, etten perjantainakaan saanut nukutuksi. Lauantaina ja sunnuntaina tein työhakemusta ja täpinöin. Maanantain reissu ja ystävien tapaaminen jälleen stimuloivat. Ja nyt kukun iltaisin ja aamuisin hädin tuskin löydän itseäni unisumun ja silmäpussien takaa. Yritän saada rytmin taas kuntoon, koska tuntuu mahdottoman kivalta olla aamulla virkeänä, kun lapset lähtevät kouluun. Ja itse pääsen kiinni päivän tehtäviin aivan toiseen malliin, kun en joudu raastamaan itseäni vällyistä. Se tuntuu kivuliaalta, ihan fyysisestikin, mutta etenkin henkisesti. Voisin olla ystävällinen itseäni kohtaan ja mennä jälleen ajoissa nukkumaan.
Ihan pimeää, että tuollaiset melko tavalliset jutut vievät unirytmin. Tämä tauti on sellainen.
Hinkuan pyörän selkään, mutta katupöly raastaa keuhkoja. Jättimäinen äh. Voisiko joku soittaa omalääkärille ja järkätä allergia- ym. tapaamisen? Itsekö kaikki pitää aina tehdä? Sentään muistin soittaa pojalle ajan kuntoutussuunnitelmapalaveriin, että saadaan terapiat ja muut reilaan seuraavallekin vuoden kaudelle. Hyvä minä.
Hyvä sinä!
VastaaPoistaUnikompin kaatuminen mitättömästä asiasta on kyllä eri penseää. Itse kaadoin oman komppini pariksi päiväksi: syntini oli light-cola -lasillinen klo 20:30. Z-sus. Mutta onneksi rytmin saa taas käännettyä ojoon kun tietää mitä on tekemässä. Tsemppiä vääntöön!
Alkoholi on kyllä ihme aine. Mä kyllä kaipaan ihan rehellistä humalaa ja nauravaista itseäni. Mutta olen liian tietoinen tämän ajattelutavan aiheuttamasta sivuluisusta kohti addiktiota että päästäisin itseni sitä toteuttamaan. Ehkä alkoholin kanssa voisi toimia kuten tämän syömistreenaamisenkin: että sopisi itsensä kanssa milloin seuraavaksi, jotta ei olisi juuri sellaista pakkokiellon aiheuttamaa vastarintaa.
Uudet lääkkeet ovat karmean hintaisia, mulla molemmat päivittäislääkkeistä yli 80e /3kk. Jaiks! Mutta hienoa että olet saanut apuja. Olen ollut aistivinanikin pienoista piristymistä siellä suunnassa. Se on mahtia :)
Jee, sain illalla unen päästä kiinni ja nukuin aamuun asti! Aika paha tuo colajuoma-asia. Minäkään en viitsi enää ottaa edes kofeiinikasta teetä kuuden jälkeen, yrtillä mennään.
VastaaPoistaOn tosi huippua juoda olut ja toinen, kolmaskin. jutella ja nauraa. Mutta ei liian usein. Ja sit pitää järkätä juttelua ja nauramista myös ilman alkoholia. Tämä alkoholiton versio oli joissakin elämänvaiheissa hyvin vaikea järjestettävä, mutta ei onneksi enää. Mulla on pakko olla hirveä motivaatio, muuten kapinoin ja menen oikein tahallani ottamaan kasan viinaa. Aivo, kasva aikuiseksi :-D
Jep, meitsin Voxra ja Valdoxan ovat molemmat varsin kalliita ja se hirvittää, jos kovasti miettii.