Näin laitan kalakukkoa

Aamujunassa:

Pukeuduin siivoksi aikuiseksi vihkisormusta myöten ja lähdin junalla kohti seminaaria, jossa pidän esitelmän alastani ja kuuntelen muiden esitelmiä, tapaan kollegoja, selittelen tilannettani. Tunteet vaihtelevat minusta ei koskaan voi tulla mitään -olon kyllä minusta nyt jotain tulee ja jotain jo olenkin -olon välillä. Jälkimmäinen on realismia ja ensimmäinen depressionismia. Kun tapasin kollegoja juna-asemalla, kukaan ei kysynyt, mitä mulle kuuluu, vaan syntyi omituinen hiljaisuus. En itsekään kysynyt kuulumisia, kun viideltä hengeltä on hankala kysyä yhdellä kertaa. Seuraava tulija sai halauksen ja mitä kuuluu -kysymyksen, joten ei tarvinnut jäädä arvuuttelemaan, kuvittelenko vain jotain.

Olen joka tapauksessa ystävällinen ja muista kiinnostunut tilaisuudessa ja palaan illalla väsyneenä kotiin. Jos ei jaksa puhua omasta tilanteestaan, voi keskittyä juttelemaan muiden tilanteista. Se yleensä onnistuu helposti. Seminaari on kaksipäiväinen, mutta työttömyyskorvauksia saavana ei tunnu mukavalta maksella yösijasta matkojen ja seminaarimaksun päälle, kun niistäkin tulee jo yli satanen. Luulen, että olisin liian väsynytkin kaksipäiväiseen sosiaalisuuteen.


Iltasohvalla:

Kaikki meni hyvin. Esitys onnistui, ihmisten tapaaminen ja heidän kanssaan seurustelu onnistui. Nyt tosin en saa unta, koska nautin kolme pientä juomaa kuuden tunnin aikana. Juomissa oli alkoholia. Levottomuutta tuottaa myös tapahtumien täyttämä päivä. Kävin junasta hypättyäni vielä tervehtimässä ystäviä baarissa. Veljen kanssa juttelimme esiintymisjännityksestä. Itseltäni se jostain syystä hellitti kolmikymppisenä siinä määrin, että pystyn nykyään hyvillä mielin esiintymään, jos minulla on jokin hyvä syy. Aiemmin surin, koska välillä koin, että minulla olisi jotain sanottavaa, mutta en pystynyt asettumaan yleisön eteen sitä sanomaan ilman fyysisiä tuskia ja jälkikäteistä krapulaa (päänsärkyä ja pahaa oloa).

Minkäänlaista esiintymisviettiä ei edelleenkään näy, mutta onnistunut vuorovaikutus esiintyessä tuntuu hyvältä ja erityisen palkitsevaa on, jos huomaan lamppujen syttyvän osallistujien pään yläpuolella ja jos saan hyviä kysymyksiä, kommentteja ja kritiikkiä. Sanatonkin palaute auttaa. Olen onnellinen siitä. Esitelmöinnit ovat vieneet minua monenlaisiin hyviin paikkoihin. Vielä kun uskaltaisin mennä Libanoniin.

Veli ilmaisi ihailunsa siitä, että käyn puhumassa. Se tuntui hyvältä. Muutkin kamut olivat hyvin mainioita. Maltoin silti lähteä yhden juoman jälkeen, koska olen niin väsynyt. Tässä kuitenkin notkutaan. Televisiossa Sirkka esittää kalakukkolaulua ja Picasso keksii monsterismin. Laiva lähtee satamasta kylki edellä. Maltan kyllä jättää elokuvan, koska osaan sen ulkoa.