keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Ai minä vai?

Luin B-lausuntoa, jonka juuri sain kouraani. Otin sen kuoresta ajatellen mahdollisimman vähän, etten alkaisi hermoilla. (Tämäkin on uusia piirteitä. Aiemmin heti halusin tietää asioita, vaikka ne eivät olisi mukavia, mutta nykyään saatan vältellä.) Tiedänhän minä, mitä olen puhunut ja mitä pulmia minulla on, enkö vain?

Kyllä ja en.

Yksi siivu palautteesta näyttää ihmisen, joka syyttää ja soimaa itseään, joka on ehdoton ja vaativa itseään kohtaan. Olen tätä asiaa hahmottanut ja käsitellyt, mutta en kuitenkaan kunnolla. Se osa, joka sanoo, etten saa paapoa ja lelliä laiskuuttani, vaan minun on piiskattava itseäni eteenpäin, koska muuten en koskaan pysty tekemään mitään, on kuitenkin aina mukana eikä tunnu hiljenevän hetkeksikään. On kuitenkin jo selvää, ettei piiskaus auta, koska olen sanonnan kuollut hevonen. On hyödyllistä olla rehellinen ja kriittinen itseään kohtaan, mutta myös itseen on syytä kohdistaa samaa armollisuutta kuin kaikkiin muihin ihmisiin. Kaikki me olemme virheellisiä ja mokaamme joskus. Virheitä voi korjata tai ainakin niistä voi oppia jotain ja mennä eteenpäin vähän viisaampana.

Käytin tänään melkein koko ajan alkoholista puhumiseen, vaikka taustalla pyöri nauhalla soimausta siitäkin. Vaativa ja Ehdoton valittivat, kun pitää tämän suomalaiskansallisen perusaiheen puimiseen käyttää kallisarvoista terapia-aikaa. Niistä huolimatta sain keskustelluksi asiasta hyvin ja saimme kasatuksi vähän rakentavamman lähestymistavan tähän asiaan. Itselläni kun oli ilmeisen rankaisu- eikä ratkaisukeskeinen tapa.

Lausunnossa näkyy myös ihminen, joka on motivoitunut, sitoutunut, ilmeikäs. Jos en muussa ole onnistunut tänä vuonna, terapiatyöskentelyssä kuitenkin ja se vie minua terveempään, työkykyisempään suuntaan. Tahtoisin olla työkykyinen ja antaa jonkinlaisen panoksen tähän maailmaan. Tahtoisin muutenkin olla riittävän hyvin omien arvojeni mukainen tyyppi. Ystävä. Sekin riittää melko pitkälle, jos en ole känniääliö enkä huono vanhempi lapsille (ei huono ei tarkoita mitään arbitraarista täydellisyyttä) enkä ilkeä ihmisille.

Seuraavaksi on tiedossa Kela-lappujen täyttelyä terapian jatkoa varten. Menisiköhän samalla tuskalla teinin henkilökohtaisen avustajan paperisota?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti