Vain tekemisen vaikeus

- Olen Puoli ja olen valvoholisti.
- Hei, Puoli!

On kai pakko myöntää. Tällä erää suurin uniongelmani on se, etten suostu menemään nukkumaan. Taustalla on tosin aito unettomuus. Koska ahdistaa ajatuskin siitä, että pyörisin ja kierisin vuoteessa, varmistelen nopeaa unensaantia valvomalla. Uniongelmaan minulla on monenlaista troppia, jopa Stillnoctia, joka kuulemma on hyvinkin jännä lääke. On melatoniinia, on Ataraxia, on nukahtamislääkettä, on ahdistuspilleriä, onpa relaksanttejakin - ja valeriaanaa. En ota niitä, vaan valvon mieluummin, näköjään. (Luettuani Ambien/Stilnoct-kokemuksia en haluakaan ottaa sitä. Yksi oli syönyt kaikki kaapit tyhjiksi, toinen lähtenyt ajelemaan autolla, kolmas tekstaillut ympäriinsä jne. - eikä kukaan heistä muistanut aamulla asiasta mitään.)

Minunhan tarvitsis vain mennä nukkumaan ja vain ottaa lääke jos tuntuu, ettei muuten nappaa. Aamulla vain herään ja nousen, vain menen suihkuun ja alan vain tehdä töitä, mikäli en vain rienna liikuntaharrastukseen. Tuollainen vain tekeminen onnistui mainiosti silloin, kun olin nuori ja melko terve aikuinen ja sillionkin, kun oli pakko selviytyä hetkestä toiseen eikä voinut arpoa mitään, oli vain tehtävä, ettei perhe romahtaisi. Nyt minulla ei ole sellaista vieteriä, jonka saisi väännetyksi. Se on väsynyt liiasta venytyksestä.

Tänään kuitenkin onnistui vain tekeminen. Kävin nakuttelemaan opintoasioita ja sain melko paljon aikaiseksi. Miksi en aiemmin tehnyt näitä, tiedusteli depis, tietenkin. Tarkoitukseni oli tehdä nämä työt eilen, mutta sen sijaan makasin sängyssä kovassa päänsäryssä ja etomuksen vallassa. Eikä se ollut krapulaa. Pelkäänpä, että se on jotain migreenityyppistä ja joudun ehkä varaamaan lääkärin, jos saan vain soitetuksi ajanvaraukseen. Hammaslääkärikin olisi kova, koska olen jälleen alkanut puristaa leukoja yhteen nukkuessani ja siihen auttaisi purentakisko. Tuosta puremisesta voi tulla migreeninkaltaista tautia.

Toinen syy, miksi en suostu nukkumaan, on ns. oma aika. Kun lapset olivat pieniä, aikuisilla ei ollut hetken rauhaa ennen kuin lapset olivat nukkumassa. Silloin teki mieli venyttää omaa aikaa jaksamisensakin kustannuksella vielä vähän. Olihan seuraavaan oman ajan pätkään melkein vuorokausi aikaa. Nykyään tällaiseen venyttämiseen ei ole enää tarvetta, mutta ilmeisesti selkäytimeni ei vieläkään usko sitä, koska mielikuvaharjoittelu, motivointi, suostuttelu tai mikään muukaan ei auta minua nukkumaan ajoissa.

---
Perjantaina asettelin puolison lahjoittamat miellyttävät kuulokkeet korvilleni ja kuljin kaupungilla kuunnellen Bachin viulukonserttoja. Se oli hienoa. Kuulokkeet pitivät mökää loitolla sen verran, että pystyin kuulemaan äänet, mutta toisaalta ei ollut turvaton tai eristynyt olo. Bach saa pään kasaan ja ajatuksen loksahtelemaan kohdilleen, tai ainakin tuntuu siltä. Nautin selkeyden ja eheyden tunteesta ja etenkin musiikista. Tätähän kannattaisi tehdä useamminkin, mietin ja depis vastasi: Nyt sen tajuat, olisit voinut jo kuukausi- tai vuosikaupalla tehdä olosi paremmaksi noin typerän simppelillä konstilla, mutta ei. Duh. Hienoa. Kyllä depis tietää.

Välillä musiikit korvilla kulkemisesta tulee samalla tavalla irrallinen ja ulkopuolinen olo kuin Carnival of Souls -elokuvassa. Tai sitten se korostaa tätä normaalia olotilaa.

Nyt yritän mennä nukkumaan, melkein kaksi tuntia aikaisemmin kuin viime yönä. Jos onnistun, tuuletan hiukan. Saa pitää peukkuja. Myös huomenna ja myöhemmin saa pitää peukkuja meidän, Nukkumatin ja minun, molemminpuolisen viehtymyksemme edistymiselle.