Massiivinen väsymys

Torstain ja perjantain tein lähijaksoa opinnoista, joiden suorittamisen jälkeen pääsen rekisteriin ja saan luvan tehdä erittäin vaativia töitä, joista annetun palkkaesimerkin perusteella voin odottaa reippaasti alle kahden tuhannen euron kuukausipalkkaa, mikäli työskentelen kokopäiväisesti pääkaupunkiseudulla. Palkannousua en voi odottaa koskaan. Noita töitä on siis syytä tehdä osa-aikaisesti ja hyväntekeväisyysmielellä. Lähijakso oli raskas ja olen vielä nyt sunnuntainakin väsynyt. Yövyin ystävän luona ja se oli onneksi virkistävää. Lisäksi harkitsen hänen pestaamistaan univalmentajakseni, koska hänen ansiostaan suostuin menemään yöpuulle jo ennen yhtätoista! Jokainen unirippunen olikin tarpeen, koska toinen päivä ei ollut lainkaan ensimmäistä kevyempi. Aivot joutuivat paiskimaan hommia ja rakentamaan uusia ratoja.

Jos päivä olisi päätetty varttia aiemmin, olisin päässyt siistillä linja-autovuorolla kotiin, mutta toisin kävi. Odottelin seuraavaa vuoroa melko pitkään ja lopulta hyppäsin kyytiin pahimpaan ruuhka-aikaan. Linjuri kierteli osan matkasta maisemareittiä. Edellisestä ruokailusta oli jo aikaa enkä mahtunut eteen istumaan, joten tulin niin huonovointiseksi, etten pystynyt lukemaan enkä torkkumaan. Kaivoin repusta oksennuspussinkin valmiusasentoon, mutta en onneksi joutunut käyttämään sitä.

Tällainen pienistä asioista valittaminen on typerää ja väärin, koska maailmassa on oikeasti pahoja kohtaloita, kun taas minulla on kaikki hyvin. Pystyn maksamaan koulutuksesta, bussimatkoista jne. ja nälkäkin on vain ohimenevä pikkuharmi. Näin kertoi minulle eräs Depis ja sen lisäksi, että oli fyysisesti surkea olo, koin myös syyllisyyttä siitä, että kärsin mokomista pikkuasioista. Onneksi Depis ei käynyt selostamaan yksityiskohtaisesti karmeuksia, jotka tuottavat ihmisille sen mielestä legitiimejä kärsimyksiä. Olisin tullut erityisen surkeaksi vielä niidenkin ajattelusta. Merkittävä osa pahimmista kärsimyksistä on toisten ihmisten rakentamaa, mikä todennäköisesti tarkoittaa, että minun pitäisi ratkaista ja korjata asiat, mieluiten aamuyöstä.

Tarkoitan, että vertaaminen paljon omaani ikävämpiin kohtaloihin ei poista omaa ikävää oloani, vaan pahentaa sitä erilaisin tavoin. Yritän tehdä oman osani sosiaalisen ja muunkin epäoikeudenmukaisuuden poistamiseksi, se on tärkein liikkeellepaneva voima elämässäni ja siksi on tärkeää, etten ummista silmiäni vääryyksille. Toisaalta kaiken karmeuden ajatteleminen voi depiksen pahana ollessa halvaannuttaa lähes kokonaan enkä sitten jaksa tehdä lopulta yhtään mitään.

Juuri nyt pitäisi ratkaista, miten jaksaisin kirjoittaa kaksi tekstiä. Niihin on ollut aikaa vaikka kuinka, mutta koska olen huono, epäonnistunut ja paha ihminen, en ole kirjoittanut niitä kuin osaksi. Nyt en jaksa oikein mitään, kuten en eilenkään. Ehkä kahvi auttaa? Haluan todellakin kirjoittaa nämä tekstit! Geneerinen kirosana!