Huomio! Elämä on nyt eikä menneessä

Yritän saada ajatukset pois mokaamisesta siihen, mitä voin tehdä asioille.

Vältän jälleen tilanteita, jollaisissa olen juonut liikaa.

Hankin itselleni lisää miellyttävää tekemistä, johon alkoholi ei liity.

Rakennan lisää identiteettiäni alkoholittomana tai vain vähän alkoholia käyttävänä ihmisenä. Tämän olen vihdoin saanut terapiavuoden mittaan hyvälle alulle äskeisestä takaiskusta huolimatta.

Pyöräilen. Luen kirjoja. Teen töitä ja opintoja. Olen lasten ja puolison kanssa keskittyen heihin. Tapaan ystäviä. Katson televisiosta mieluisia ohjelmia keskittyen. Syön hyvää ruokaa nauttien. Keskittyen on avainsana. Keskittymisestä tulee voimaa. Haluaisin myös rakentaa voimaa kehoon, eli mesota painoilla. Sekin vaatii keskittymistä.

Facebookiakin käytän, mutta en jää ajelehtimaan sinne. En halua, että se nielaisee sisäänsä ja muutaman tunnin kuluttua en tiedä, mitä olen puuhannut. Pidän suuresti Facebookista, koska siellä on aina jotain mielenkiintoista tarjolla, vuorovaikutusta ihmisten kanssa, tietoa, näkemyksiä, hassuttelua. Mutta minun pitää itsekin olla olemassa ja jaksaa rakentaa minua ja terveyttä eikä upottaa kaikkia perheeltä liikeneviä voimavaroja nettiviestintään. Netissä notkunta on vaatinut säätämistä ja mietintää jo 90-luvun alkupuolelta asti eikä siinä ole sinänsä mitään uutta, vaikka nykynetissä on valtavan paljon enemmän porukkaa ja laajemmat mahdollisuudet. Opetteluvaiheessa olen kuitenkin yhä.

Kun suljen Facebookin selaimesta, en tule katsoneeksi sitä, mutta jos se on jossain täpässä auki, näen, että siellä on jotain tapahtunut ja uteliaisuus kehottaa katsomaan, mitä. On yksinkertaista sulkea täppä ja tehdä muita asioita, kun vain muistan sen.

Yritän olla murehtimatta liikaa asioita, joille en voi mitään. Yritän säätää voimien käyttöä siten, että jaksaisin vaikuttaa asioihin, joille voin jotain. Jälkimmäisiä on paljon, vaikka sitä ei aina näe kaiken sumun ja humun takaa.