perjantai 29. maaliskuuta 2013

Ei tule sukeltajantautia

Matalalla mennään. En jaksaisi perhettä, etenkään kun puoliso on pahalla päällä. Lasten tarpeet kaatuvat niskaani, koska hän vetäytyy kaikesta. Onneksi se ei nykyään ole yhtä totaalista kuin aikoinaan, suuren uupumuksen kertymisen aikaan. Hermot ovat sen verran pinnassa, että alan heti miettiä eroa, kun puoliso vetää passiivis-aggressiivisen möksötysvaihteen päälle. En ota erohaluja järin vakavasti. Fantasiat auttakoot päätäni jaksamaan. On erittäin tervettä muistaa, että on muutakin elämää kuin se, jonka tunnen juuri nyt. Tämä on vapaa valintani eikä pakon sanelema jumi.

Mielialan lähdettyä syöksyyn mielen täyttävät perinteiset mieliteot. Otan illalla totia, se helpottaa tätä jäytävää pahaa oloa. Menen ostamaan tupakkaa, muutamasta hatsista tulee jo parempi olo eikä pipo kiristä. Mutta en ota alkoholia pahaan oloon, koska se on järjettömin valinta, minkä voin siinä tilanteessa tehdä. Tiedän sen jo, en tarvitse enää ihmiskokeita sen todistamiseen. En hanki myöskään tupakkaa, koska se on joka kerran tuottanut pettymyksen itselääkintänä, kun olen keski-ikäisenä kokeillut. Iloon voivat molemmat antaa lisävivahteita, pahaan oloon ne ovat surkeita lääkkeitä.

En voi ottaa kantaa muiden aivoihin, mutta omistani tiedän laajan empiirisen juopotteludatan perusteella, että alkoholi pahaan oloon tuottaa pitkällä tähtäyksellä verrattomasti enemmän pahaa oloa. Hetken potentiaalinen helpotus ei paina tarpeeksi toisessa vaakakupissa, että se kannattaisi valita. Tämä yhtälö ei toimi samoin kaikilla homo sapiens -lajiin kuuluvilla, mutta ilmiö on satunnaista anekdoottia laajempi. Sanotaan jopa, että osalla masentuneista sairaus johtuu alkoholista ja parantuu alkoholin jättämisellä. Raittiutta siis kannattaa tautisen ainakin kokeilla. Se on halpa, riskitön ja mukavasti ulottuvilla oleva keskushermostoon vaikuttava lääkekokeilu.

Hetken aikaa ajattelin liikuntaa. Mutta en halua mennä ulos. Siellä on reippaita ihmisiä, liikaa valoa ja sepeliä ilmassa. Voisin tehdä jotain lihaskuntoliikuntaa kotonakin, mutta en jaksa miettiä, mitä. Nyt varmaan pitäisi ryhtyä itsesyytöksiin ja -halveksuntaan. Sellainen kuuluisi tautiin. Mutta en jaksa sitäkään. Ehkä etsin jonkin "vartin treenit" -tyyppisen sivuston, jos jaksan. Vartti on paljon enemmän kuin ei mitään ja siihen ehkä saisin itseni suostutelluksi.

Onneksi kuopus menee yökylään kaverilleen ja puoliso baariin. Esikoiselle riittää yksinkertaisempi läsnäolo, luulisin ainakin. Halaus on hyvää kommunikaatiota ja saa aikaan molemmille rakastetun olon. Esikoinen on herkkä eikä yleensä tulkitse minua väärin. Hän tietää, etten ole masentunut häntä kohtaan tai hänen takiaan.

2 kommenttia:

  1. Oih ja voih. Parempaa huomista ja toimivaa melatoniinia toivottelen kun en muutakaan osaa. Mikään ei ole ikuista, ei se nuivinkaan. Halaus.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Puoliso nyt sitten suuttui ja lähti ovet paukkuen töihin ja sellaista. Painostavaa on.

    VastaaPoista