LÄÄKKEET!

Maksa-arvoni ovat oikein hyvät, kertoo laboratorio ja näin pääsen aloittamaan uuden lääkkeen, jonka vaikuttava aine on agomelatiini. Se on melatoniinin johdannainen. Kävin ostamassa sitä kuukauden kokeiluannoksen ja Voxraa (bupropionia) ja ne maksoivatkin yhteensä reilusti yli satasen. Auh. Voxrasta on ollut apua, mutta ei uskoakseni mitään haittaa vajaan vuoden aikana, kun olen sitä käyttänyt, mutta jos saan lisäapua tuosta Valdoxanista, aina parempi. Sen pitäisi säätää myös unia paremmalle tolalle. Farmaseutti sanoi rohkaisevasti kuulleensa paljon hyvää agomelatiinista.

Duodecimin Terveyskirjastolla on mielestäni käyttökelpoinen artikkeli masennuksen hoidossa käytettävistä lääkkeistä.

Valdoxan pitää ottaa illalla ja se väsyttää, joten nyt psyykkaan itseäni suostumaan väsyttävän lääkkeen ottamiseen. Pääni junnaa menneisyydessä, koska alkujaan iltavalvomiset tulivat tärkeiksi, kun omaa aikaa ei kerta kaikkiaan ollut, jos ei venyttänyt illasta hereilläolotunteja. Nyt omaa aikaa on eikä ole mikään välttämättömyys valvoa. Se ei ole hauskaa eikä fiksua millään tavoin. Nyt kun vielä pääni saa pääni uskomaan tämän.

Olen vihdoin tainnut päästä terapianjälkeisestä tupakanhimosta eroon. Juuri muuten kuin baarissa tai terapian jälkeen ei ole tehnyt mieli ja baareja sekä runsasta alkoholinkäyttöä olen vältellyt, koska en halua lisäsyitä häpeään ja morkkiksiin. Kun tulin ulos terapiasta, tupakan asemesta Creamin I Feel Free alkoi pyöriä päässä. Se oli mukavaa vaihtelua, koska kovin usein päässäni soi seuraava:

There's something solid forming in the air,
The wall of death is lowered in Times Square.
No-one seems to care,
They carry on as if nothing was there.
The wind is blowing harder now,
Blowing dust into my eyes.
The dust settles on my skin,
Making a crust I cannot move in
And I'm hovering like a fly, waiting for the windshield on the freeway.

Genesiksen Lamb Lies Down on Broadway tuntuu sopivan depressioon kauniisti ja sisäinen huolehtijani miettii taas, voiko siitä seurata jotain pahaa, kun nauttii depressioteemaisesta musiikista. Muu minä on sitä mieltä, että musiikki ei haittaa, jos se ei ruoki tuhoisia ajatuksia itseä tai muita kohtaan. Aina on plussaa, jos pystyn kuuntelemaan musiikkia. Se ei ole ollut mikään itsestäänselvyys depressioaikoina, mikä on oikeastaan järkyttävää, kun ajattelee, miten tärkeää osa elämääni musiikki on ollut. Vaikeuksia on myös kirjojen ja elokuvien kohdalla, mikä on samasta syystä järkyttävää. Yritän olla ajattelematta asiaa kovin paljon, ettei tule hirvittävää tappiomielialaa.

Olen tänään hypettänyt kaverien kanssa tasa-arvoisen avioliittolain saatua paljon kannatusta lyhyessä ajassa. Tunnen kelluvani hetken vaaleanpunaisilla pilvillä sateenkaarien loistellessa ja taivaallisten käyrätorvien soittaessa suloisinta ja kirkkainta melodiaa. Toivottavasti kannatusta kertyy ainakin se 250 000, joka on tavoitteena. Suoranaista lepoa on viettää tasa-arvon päivää positiivisissa merkeissä.