Tiedättekö sen syyllisyydentunteen, joka saattaa kiusata depressiopotilasta kaiken muun ohella? Minullahan on kaikki ihan hyvin, miksi siis olen tällainen? Sivullisilta saa lukea kommentointia, joka osuu kipeinä piikkeinä mieleen. Pitääkö muka aina olla niin onnellinen? Ikävätkin tunteet kuuluvat elämään, eivät ne ole mitään sairautta. Kunnolla vaan terveellistä ruokaa ja ruumiillista työtä, eiköhän masennus katoa. Toisilla vain on liikaa aika märehtiä. Ja niin edelleen.
Tällaista osaltaan ruokkivat viihdejutut, joissa julkkikset kertovat parantuneensa masennuksestaan huiskis vain milloin milläkin kivalla kikkaviitosella. (En tosin syytä jutuista julkkiksia, vaan tahoja, jotka näitä juttuja kirjoittavat ja julkaisevat.) Näin koko masennus on vain muoti-ilmiö, johon popsitaan onnellisuuspillereitä, kun ei kestetä tavallista elämää. Masennus ei ole erityisasemassa, vaan muutkin poikkeavuudet, jotka eivät näy pinnalle, herättävät osassa ihmisistä aina suurta epäluuloa ADHD:sta kroonisiin kipuihin. Mistä tulee tarve kieltää toisen erikoislaadun tai kärsimyksen olemassaolo ja oikeutus? Kysyn, en vastaa, kuten edesmennyt Pertti Hemánus tapasi sanoa luennoillaan.
Olen kulkenut pitkän reitin siihen, että hyväksyn oman depressioni olemassaolon ja vasta sitä kautta on kunnolla päässyt alkamaan matka kohti kuntoutumista. Voinko muka ottaa KELA:n tukemaa terapiaa, jos siellä on hirveä määrä porukkaa, jotka tarvitsisivat sitä paljon kipeämmin? On ollut vaikeaa myös luopua täydellisen vahvan ja kestävän ihmisolennon mielikuvasta. Omnipotenssiharha kuuluu tavallisena osana nuoruuteen, mutta jotkut meistä joutuvat kamppailemaan sen kanssa vielä paljon myöhemminkin. Kyllähän minä nyt pärjään.
Joskus kiusaan itseäni lukemalla saarnaajia, joiden mielestä pitää vain päättää olla onnellinen ja kaikki valaistuu. Ei ole mitään mielen sairauksia, on vain ihminen, joka ei tajua lopettaa. Yhtä hyvin voi patistaa halvaantunutta kävelemään ja lopettamaan passiivisen hölmöilynsä. Tehokas kuntoutus voi molemmissa tapauksissa parantaa toimintakykyä ratkaisevasti, mutta ongelman kieltäminen ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti