Maha on ollut kipeä ja kurja ties kuinka kauan, mutta en ole jaksanut tehdä asialle mitään. Vuosien varrella olen välillä käynyt lääkärillä, toisinaan on yritetty tehdä jotain. Tähystettykin on molemmista päistä, otettu verinäytettä ja sen sellaisia. Tosin gastroskopiaa ei ole tehty 15 vuoteen enkä kaipaa elämystä edelleenkään, vaikka keliakia kummittelee mielessä. Autoimmuunitaudit ovat toistensa tuttavia ja minulla on jo yksi, joka vaikuttaa kaikkialla kehossa.
Depressio tuntuu lisäävän sairauden ja fyysisen surkeuden tunnetta, joten on mahdotonta itse tietää, mikä on psykoa ja mikä somaattista. Kiusallista.
Nyt kuitenkin olen jaksanut aloittaa gluteenittoman kokeilun, joka on menossa kolmatta päivää. Se ei tunnu vaikealta, ehkä siksi, etten ole syönyt missään kodin ulkopuolella. Ostin varmuuden vuoksi makeita keksejä ja leivoin skonsseja, jottei tule vaille jäämisen olo. Hetken kun leikkii gluteenillista ruokavaliota, syömiset alkavat muovautumaan toisenlaisiksi. Ainakin aiemmin on käynyt niin, että leipä- ja pullakeskeisyys muuttuu muuksi eikä vilja-asioita kaipaa enää joka päivä.
Tänään olen myös jaksanut suunnitella idättämistä ja versottamista. Harrastin näitä nuorena kasvissyöjänä ja sittemmin aina satunnaisesti etenkin keväällä valon lisääntyessä ja kaupan kasvisten muuttuessa vähemmän herkullisiksi. Ehkä nyt versoo jotain kuvaannollistakin.
Kuvaannollisesta versoamisesta tulee mieleen, miten epätaikauskoinen mieleni on tällä depressiokierroksella takertunut erilaisiin merkkeihin. Se vasta onkin kiusallista! Numero 13 pomppii silmille joka paikasta, vaikka se ei ole minulle muuta kuin numero. Numero. 7+6. 15-2. Pahat aavistukset täyttävät mieleni milloin mistäkin syystä. Jos otan versoasiasta nousevan hyvän aavistuksen vastaan, tarkoittaako se sitä, että pitää ottaa myös pahat? Yritän noukkia rusinat pullasta tai sitten en nouki ollenkaan.
Entä jos jokin idätyssatsi pääsee pilaantumaan? Ajattelenko, että se on merkki siitä, että mikään käsissäni kasvava asia ei voi onnistua. Paras vaan olla tekemättä mitään, niin ei ole epäonnistumisen riskiä? Aargh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti