Mielen särky

Vitsissä pohjalaanen katolta putoaja sanoo, ettei se kipiä, vaan se häpiä.

Pyrkimyksessäni saada häpeäntunteita siivommille käytöstavoille yritän määritellä häpeää. Häpeätulvahduksen tullen tekee mieli voihkaista ja käpristyä aivan samoin kuin silloin, jos kolautan pikkuvarpaan hyvin kipeästi astianpesukoneen kanteen. Hyvin kipeästi. (Tiskikoneen kansi vaanii varvastani jatkuvasti ja erityisen valppaana, jos en ole nukkunut kunnolla. Eli jatkuvasti.) Häpeä tuntuu mielen kipuna. Fyysistä kipua olisi helpompaa lääkitä. Henkiseen kipuun en ole löytänyt kovin tehokasta kemia-apua.

Aiemmin en pitänyt itseäni häpeilyyn taipuvaisena ihmisenä. Toki häpesin ja tunsin syyllisyyttä, jos tunsin tehneeni väärin. Tervettä reagointia on se, kun mieli kertoo, että nyt olen toiminut vastoin arvojani ja tiedustaa, voisinko siis lopettaa, ettei tarvitse kärsiä enempää sovittamattomasta ristiriidasta arvojen ja tekojen välillä. Harmittomat noloudet tai kömmähdykset eivät heiluttaneet lainkaan. Nyt häpeän kaikkea ja osa minusta seuraa sivusta ja ihmettelee, mitä tämä oikein on. Valtaosa kuitenkin on täysin vakuuttunut, että koko elämäni on noloa ja hävettävää ja teen palveluksen kaikille, jos pysyn jossain kivenkolossa piilossa.

Jokin bentsodiatsepaami saattaa tylsyttää pahinta särkyä ja ahdistusta, mutta se ei tunnu tuottavan kuin lyhytkestoista helpotusta. Se on toki toisinaan erittäin tervetullutta, mutta se myös lisää eristäytymistä, ainakin minulla. Lyhytkestoisen helpotuksen suo helposti myös alkoholi, joka puolestaan lisää ulospäinsuuntautuneisuutta. Mutta seuraavana päivänä, vaikka en olisi ottanut paljonkaan, tulee yleensä ahdistus ja häpeä vielä isompana hyökynä. Jos olen ottanut paljon, hukun häpeään. Pahimmillaan moneksi päiväksi.

Alkaa näyttää päivänselvältä, ettei alkoholi ole minua varten, kun olen tässä jamassa. Sosiaalinen elämä on pyörinyt paljolti baarin ympärillä viimeiset x vuotta, koska päiväsaikaan en ole päässyt mihinkään. Esteet ovat kuitenkin madaltuneet niin, että voisin tehdä kaikenlaista muutakin, jos osaisin.