Haaveilen matkasta johonkin edes muutamaksi päiväksi. Ajattelen eurooppalaista kaupunkia, jossa kevät olisi jo pitkällä. Voisin istua puistossa ja aurinko lämmittäisi hieman, kukat kurkistelisivat maan suojista. Kävelisin katuja kartta kädessä muukalaisena. Jos en olisi dubbausmaassa, voisin mennä elokuviin. Ainakin menisin johonkin näyttelyyn tuijottelemaan kuvia. Istuisin katukahvilassa. (Ryan mainostaa kympin lippuja Bremeniin, mutta sellaisia ei löydy nettipuodista.) Tuntisin huonoa omaatuntoa lentämisen aiheuttamasta ilmastotuhosta.
Kirjauduin lopulta nettipalveluun katsomaan, mitä TE-toimisto sanoo työttömyydestäni. Yleensä yritän saada mahdollisimman pian tietoa käsillä olevista asioista, koska tieto vapauttaa toimimaan. Nyt vitkutin viikkoja odotellen kauhulla kirjettä enkä suostunut menemään nettipalveluun katsomaan tietojani. Ilmoittauduin työttömäksi työnhakijaksi heti vuoden alussa. Nyt oli tullut päätös, jonka mukaan olen työtön työnhakija kaikista opinnoistani huolimatta. Olen helpottunut. Tällaisten ei kai pitäisi antaa vaikuttaa mielialoihin, mutta limbossa roikkuminen tuntui ikävältä.
Seuraavaksi pitäisi saada kassa maksamaan jotain. Ovatkohan jo hukanneet tammikuussa lähettämäni paperit? Olen etuoikeutettu, sillä puoliso tienaa sen verran, että pärjäämme ainakin jonkin aikaa hänen tuloillaan. Yksinhuoltajana olisin liemessä.
Jos sisäinen arvioijani (Paska-Midaksen miellyttävämpi sukulainen) on oikeassa, nämä matkahaaveet ja kyky ottaa selvää tilanteesta ovat hyviä, hentoisia merkkejä terveyden kohentumisesta.
--------------------------
Alun perin muotoilin tämän blogin nimen mielipidekirjoituksia silmällä pitäen, kauan ennen blogin perustamista. Nyt tuntuu, että internetin nurkat ovat jo väärällään mielipiteitä. Osa niistä on niin hyvin muotoiltuja ja ajateltuja, ettei minun tarvitse muuta kuin jakaa niitä Facebookin uutisvirrassa. Yritän olla lukematta niiden perässä venyviä kommenttiletkoja, koska netissä päivystää lokaa heittävää trolliväkeä, jonka kirjoitustapa tuottaa voimakasta ihmisinhoa.
Miten toimia uutisvirran sisältämän masentavan ja vastenmielisen aineksen kanssa? Maailma on väärällään epäoikeudenmukaisuutta, julmuutta, hätää ja tuskaa, rakenteellista syrjintää, ympäristön silmitöntä tuhoamista pikavoittojen toivossa jne. Lisäksi on yksittäisten ihmisten inhimillistä hätää. (Sitä iltapäivälehdet kyynisesti repivät ja raatelevat auki sensaationnälkäisten lukijoidensa ahmittavaksi, ks. esim. tämähetkinen lapsenmurhaoikeudenkäynti.) Ne täyttävät helposti ajatukset ja lamaannuttavat, tuntuvat täysin ylivoimaisilta. Ne yleensä ovatkin ylivoimaisia yhdelle ihmiselle, vaikka kuinka olisi sisäinen halu tehdä jotain hyvää ja järkevää.
En voi sulkea silmiäni todellisuudelta, mutta en voi antaa todellisuuden viedä kaikkea iloa elämästä, kaikkea voimaa ja kykyä. Todellisuudella on valoisatkin puolensa. Tämä tasapainotteluongelma on tavallinen omassa tuttavapiirissäni. Haluamme tehdä osamme reilumman maailman puolesta, mutta kaiken pahan vastaanottaminen on hukuttaa alleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti